Heräsimme aamulla n. klo 6.30 ja aloitimme varusteiden pakkailun monen muun vaeltajan muassa. meidän huoneessa olleista n. kymmenestä ihmisestä olivat jo kaikki hereillä. käärimme hienotunteisesti makuupusseja taskulampun valossa ja puhuimme  kuiskailemalla .Katselin tätä touhua jonkun aikaa ja lähimpänä valokatkaisijaa kun olin rohkaistuin kysymään, - voisinko sytyttää valot? Sain aasialaiselta mieheltä vastauksen - ilman muuta, ja kommentti helpotti huomattavasti rinkan pakkausta:D Siirryimme Orissonin majatalon "saliin" aamiaiselle josta päälimmäisenä mieleen jäi hämmennys kahviastiasta, joka olisi meillä suomessa ollut puurokulho. Jokainen ruokailija sai siis puurokulhon käteensä ja siihen käskettiin hakemaan joko kahvia tai teetä ja näin toimimme mekin. Lisäksi aamiaisella saimme patonkia, voita ja marmelaadia, sekä tuoremehua, joka tuntui olevan aika tyypillinen aamupala monessa paikassa.

 Kun kirjottauduimme sisään majataloon meille kerrottiin, että heiltä kannattaa ostaa eväät mukaan seuraavan päivän etapille, koska ennen roncesvallesia (19 kilometriä) ei välissä ole ainoatakaan kahvilaa ja näin teimme. Saimme neljällä eurolla per plätty mahtavan kokoiset bocadillot eväiksi ja hyviltä maistuivat:D

   Aamuhämärässä ruokailun päälle aloittelimme sitten vaelluksen ja tämän päivän kävely hyvin nukutun yön jälkeen tuntui aika leppoisalta kunhan ensin sai alkukankeuden karistetuksi pois kropasta. 

 Vuorilla oli upeaa! Noita maisemia ja tuota ihmeellistä fiilistä en unohda ikinä! Suuret hanhikorppikotkat kaartelivat vuorten ympärillä, kaikkialla oli hiljaista ja nouseva aurinko värjäsi taivasta upeisiin värisävyihin. Oli uskomattoman hienoa olla tuolla, kävelemässä reittiä, jota pyhiinvaeltajat olivat kävelleet jo tuhannen vuoden ajan. Luonto ympärillä on aivan tolkuttoman kaunis, hevosia oli irrallaan syömässä ruohoa tienvarsilla, jotenkin sitä tunsi vain suurta kiitollisuutta siitä, että oli tuolla ja jaksoi kävellä ja aistia tuota ihanuutta ympärillä.

  Hieman ennen Ranskan ja Espanjan rajaa kohdassa jossa camino kulki maantien laitaa oli miellyttävä yllätys. Ranskalainen mies oli pystyttänyt tien varteen "autokojun", josta sai vaikka mitä ihanuuksia varsin kohtuulliseen hintaan. Kuumaa kaakaota, kahvia, itse tehtyä maalaisjuustoa, keitettyjä munia, banaaneja... Voi ihanuus!!!

 Kuuman kaakaon voimin jaksoinkin taasen kiputella eteenpäin vain muutamia pieniä taukoja pitäen huipulle asti. Kuullostaa varsin vaivattomalle, mutta totuus ei ole ihan tämä. Omalle kunnolleni ja pumpulleni ja kiloilleni ylitys oli RANKKA. Vauhtini oli hyyyyyyyvin rauhallinen, mutta jälkikäteen ajatellen ennakkoon lukemani perusteella odotin pahempaa! Reittiä pystyy siis kulkemaan, mikäli ei liikoja kiiruhda myös tallainen ylipainoinen keski-ikäinen nainen joka ei harrasta liikuntaa lainkaan ja jolla vielä on ongelmia sydämensä kanssa, eli suosittelen lämpimästi!!

  Sivutimme rajan niin, että emme edes tajunneet siinä olleen rajan vaikka paikalla muutaman valokuvan napsimmekin ennen kuin vasta reissun jälkeen jostakin kuvasta hokasimme, että tossahan se oli..:D

  Ylhällä huipulla viimein! Edessä 4,5 kilometriä (muistaakseni) silkkaa alamäkeä Roncesvallesiin, jossa yöpaikka (toivottavasti) seuraavaksi yöksi. Olin etukäteen lukenut, että mäki on vaarallisen jyrkkä, mutta nyt sääolosuhteet olivat loistavat, joten ei tuo nyt niinkään "vaarallinen" ollut mielestäni, mutta jaloille otti ja lujasti!!!! Monta kilometriä silkkaa, melkoisen jyrkkää alamäkeä ottaa jalkojen päälle ihan vaan ja paljon!!! Olin välillä niin poikki, että funtsin hyppääväni metsikköön nukkumaan seuraavaksiyöksi, mutta yhdessä tuollaisessa hetkessä törmäsinkin sitten ensimmäisiin "camino enkeleihin". Varjoissassa kohdassa erään kannon päällä istui nuorehko pariskunta, jonka naispuolinen jäsen oli aika heikkokuntoisen näköinen, olin juuri ohittamassa heitä, kun mies pysäytti minut ja kysyi haluaisinko heidän itse tekemänsä makeisen josta saa voimaa. Vastasin haluavani ja sain heiltä ison, suklaapäällysteisen herkun, jossa oli sisällä erilaisia paloiteltuja hedelmiä jonkin hyvän taikinan seassa ja tuosta todellakin sai uutta potkua jaksaa eteenpäin. Aina kun reitin varrella oli jokin sopiva puu hyvässä paikassa pysähdyin ja nojasin selkääni puuhun, jolla sain jalkoja hieman vähemmän kramppaaviksi. Katja, jonka kunto on aivan toista kuin omani oli alhalla paljon minua ennen ja odotteli tuolla sitten minua. Kävelimme viimeiset puoli kilsaa yhdessä roncesvallesin alberguehen, josta onnistuimme saamaan uudelta puolelta varsin hyvän neljän hengen "looshin", upeaa!!!