Portomarin , fiestakaupunki jossa sattuu ja tapahtuu ...

  4.9 -11 (päiväkirjasta )

 Päivä , jona ylitin itseni !!!  Portomarinin kaupunkiin meitä saatteli mahtava ilotulitus . Kaupungissa oli häät ja meteli sen mukainen . Ihan pikkusummaa tuohon ilotulitukseen ei oltu käytetty , tai sitten Espanjassa ilotulitteet maksavat vain murto-osan Suomen hintoihin ...

  Mutta asiaan ... Tänne kaupunkiin tullessa tein jotakin sellaista mitä en ilmoisna ikinä olisi uskonut tekeväni . Kävelin tänne äärest korkealla olevaa ja loputtomalta tuntuvaa siltaa pitkin ! Pelkäsin niin maan perusteellisesti , sitä en kiellä , mutta mukavuuden halu ja tietoisuus lähestyvästä alberquesta siivitti askeleitani . Katja käveli sillan edelläni , sanoin hälle, että et pysähdy ottamaan yhtään kuvaa , vaan vain kävelet eteenpäin, mutta katokki , että äirees on koko ajan sun vanavedessäs , muuten tulee murhia ... (näin puhuu kunnon pyhiinvaeltaja ...)

 Katja paineli edellä ja minä tulin perässä ja hoin : - Herranjumala , älä ny vaan pysähdy ,  , kauaks tää vielä jatkuu , kyllä mäki hullu oon , miksen mä pysyny vaan kotona , iik , ei voi olla enää montaa metriä , älä vaan kato alas , lal,la,lal,la laa ... jne ... Onneksi perässä kulkijat eivät ymmärtäneet sanaakaan , toki kehonkieli jotakin kertoi ..Kävelin "töpöttämällä " , kädet sivuilla nyrkissä eteenpäin ja yläruumiini oli vankasti taittunut kohti sillan ""autotieosaa , eli vasemmalle . Kertaakaan en katsonut alas, mutta voin vain kuvitella miltä siellä näytti ja se riitti . Sillan ylitettyäni tanssin intiaanitanssin ja hurrasin ja taputtelin itseäni olkapäille ja tietysti kerroin kuinka paljon itseäni rakastan !!!!!!!!!!!!!!

  Kaupungin Albergue löytyi suht helposti . Illalla alberguessa kävi ambulanssimiehet ja lääkäri katsastamassa nuorta poikaa , joka oli hyvin tuskaisen oloinen . Kundilta mitattiin lämpö ja kuunneltiin sydän ja testattiin "aivovedenvuoto" jne , mutta mitään hälyttävää ei löytynyt . Pojan kunto koheni siinä tutkittaessa ja lääkäri (mikäli mitään ymmärsin ) epäili vain koti-ikävää ja uupumusta . Mihinkään kundia ei kuskattu ja lääkärin lähdettyä poika "virkosikin " niin paljon, että lähti syömään yhdessä tyttöystävänsä kanssa läheiseen ravintolaan .

  Omat jalkani ovat melkoisen puhki . Kävely on ollut nyt kaksi päivää tuskaa . Rakkoja on tullut lisää , viimeisin pikkuvarpaaseen . Tämä kävelypäivä oli niin suurta tuskaa, että parasta tässä oli lepohetket ja pääsy alberqueen . mutta eiköhän se tästä ;D

  Illalla  ja yöllä jatkuivat "hääjuhlat " kaupungissa . Musiikki raikasi vissiin kahteen asti yöllä . Peruspoppia tuli paljon, mutta Uriah Heepin lady in black´iä hyräilin jo itsekin mukana (klo tais olla tuolloin puoli kaksi yöllä ) . Yöllä tuli vielä toinen ilotulituskin , joka Katjan sanojen mukaan oli edellistä vaatimattomampi ... Itse nukuin tuolloin jo viimeinkin :D 

  Huomista odottelen mielenkiinnolla ,,,Kipeiden lihasten pitäs "tottua" kävelyyn kolmessa päivässä :D

  ..... Kyllä tää silti" aina "kotiolot" voittaa" ja meillä ei ole edes erityisen kurjaa !!!!!!!!

 

 

 PS : ...Kaikki minut tuntevat ... Kävelin siis tuota ylempänä kulkevaa siltaa pitkin missä noita autojakin näkyy . Tuossa alempana näkyy myös jotakin sillalta näyttävää, mutta käytössä se ei ainakaan ollut ... Uskomaton suoritus , josta olen äärest ylpeä !!!!!! :D

 Alemmassa kuvassa Portomarin "kaupunkiin johtavat" portaat. Päivän kävelyn jälkeen, kun lihakset huutavat armoa on täälläkin vastassa vielä yksi voimankoetus ja sen jälkeen alberque...:D