No se antoi valtavasti !!! :D Eksymis kammoni on selkeästi lientynyt, tai ainakin se on hallittavissa. Samoin olen ehkä aavistuksen vähemmän kontrollifriikki,,,Kaikkien "lankojen" ei ehkä tarvitse olla kätösissä juuri niin tiukasti kuin ennen matkaa  ja huomasin, että mottoni , vanha klisee "asioilla on tapana järjestyä..." pitää vinhasti paikkansa .

  usko itseeni ja omaan pärjäämiseen vahvistui ja vaikkei kielipääni olekaan kaksinen , tiedän , että pärjään silläkin vähällä varsin hyvin !

 Edelleen olen hajamielinen ja hukkaan kaiken ja saan sätkyn jos jotakin "tärkeää" hukkuu (vaikka Katja kovasti yritti näitä ominaisuuksia minusta poistaakkin) , mutta työstän nyt noita "juttuja;D ...Vaikken niitä kovin "pahoina" pidäkkään , ne nyt vain ovat osa minua ja tulivat mukaan jo lapsuudessa ja kulkevat mukana kaiketi hamaan hautaan ...:D

  Olen edelleen ylipainoinen ja huonokuntoinen, mutta nyt näin, että sisu korvaa kuntoakin ...

 Eniten olen ylpeä sillanylityksestäni , enkä oikein ymmärrä vieläkään miten sen tein !!! :D

  Itseluottamukseni kasvoi ja uskoni lujittui . Ihminen on pieni ja maailma on iso ja paljon on pielessä , mutta paljon on hyvääkin , eli peliä ei ole menetetty ;D

  Viimeiset vuodet ovat kuluneet niin tiiviisti perheen parissa , että oli itsekästä tahi ei teki tämä matka omalle jaksamiselleni ihmeitä !

 Kotiintulo oli "jännä" (meillä molemmilla) , mutta niin sen kai kuului mennä ... Asiat avautuvat monasti jälkeenpäin , niin kai nytkin !

  Kotona huomasin olevani tarpeellinen :D Ihan vain arjen pikkujuttuja ajatellen :D

  Haluaisin mielettömästi uudelleen matkalle , en kuitenkaan samalle . Alan miettimään ja suunnitelemaan uutta reissua , ehkäpä sitä Portugalin pätkää ...  Ainahan saa haaveilla ...  Liikuntaa en aio jättää , nyt sain sille kipinän ja se jää ...

 Katjalle matka oli puhtaasti vaellus . Hyväkuntoisempana hän varmasti aikaajoin turhautui äitinsä "raahustamiseen" , mutta rakkaana lapsena ei kuitenkaan ääneen mutsiaan telonnut ;D

  Matka oli molemmille tärkeä ja onnistunut . Reitin kanssakulkijat olivat aikalailla puolet ja puolet  nuorisoa ja omaa ikäluokkaa/vanhempaa väestöä , joten siinäkään mielessä ei kumpikaan meistä tuntenut oloaan "orvoksi" :D

  Uskon , että tätä muistellaan vielä pitkään kuin myös  tämä kantaa hedelmää kauan .

                           KYLLÄ KANNATTI !!!!!!!!! :D