Onnistunut, aivan nappiin mennyt vaellusmatka takana . Kokemus oli ikimuistoinen ja suosittelenkin lämpimästi kaikille jotka ikinään ovat edes hiukan harkinneet lähtöä : Kyllä kannattaa !!!!!!!!!!!

  Lensimme  31.8 Tampereelta Rayanairin lennolla frankfurt-hahnin kentälle , jonne kone saapui  puolisen tuntia etuajassa. Käppäilimme aseman  pihalle ja  Katja soitti hotelliin josta olimme varanneet huoneet, että nyt olis tarvetta kyydille .Odottelimme pihalla viitisen minuuttia ja hotellin ystävällinen isäntä jo saapuikin  meitä noutamaan . Hotelli oli varsin positiivinen yllätys, siisti kuin mikä ja kodikas . Uni maittoi mainiosti ja kylän pubissakin tuli poikettua oluella . Pubin isäntä jututti meitä kovasti ja tarjosi meille vielä lähtiäisiksi jägermeisterit , kun ovat kuulemma aina olleet kovasti suomalaisten suosiossa... Olutihmisinä maistelimme paikallista luostariolutta joka oli erittäin hyvää :D

camino%20001-normal.jpg

 Seuraavana aamuna oli huoneen luovutus jo klo 10 , jonka jälkeen saimme taas kyydin kentälle ja pitkällisen odottelun jälkeen matka jatkui kohti Santiagoa . Yksi jännitysmomentti hahnin kentällä oli . Jokikinen reppu, laukku ja rinkka laitettiin Ryanairin metallimittaan jonka   jälkeen laukkuun joko sai hyväksytty tarran tahi sitten ei ... Tiukkaa teki, mutta rimaa hipoen saimme omat reppumme sullottua telineeseen , vaikka pois saaminen menasikin ottaa jo lujille ;D

  Santiagoon kone lähti taasen aikataulussaan  ja oli perillä 20 minuuttia etuajassa . Koneessa havaitsin , että flunssa pukkaa päälle . Korvat olivat todella lujilla ja räkä valui solkenaan . Hiukan harmitti , mutta minkäs voit :(

  Santiagon kentältä nappasimme taksin ja huristelimme linja-autoasemalle . Taksi kustansi 18 e , eikä olisi kannattanut mennä taksilla kun kentältä olisi bussilla  päässyt miltei nonstoppina hintaan 3 egeä suunta , mutta sitähän emme tuossa vaiheessa vielä tietäneet :D

  Linja-autoasemalta kun käveli pääovesta sisään niin heti olikin jo Alsan tiski vastapäätä ovea . Käpyttelimme tiskille ja iskimme lippuluukun sedälle lapun käteen , jossa luki piedrafita do cebreiro . Mies oli heti tilaanteen tasalla . Otti lappumme ja kirjoitti siihen klo 17 ja laiturit (muistaakseni) 19-20 ja näytti kädellään alakertaa . Ostimme mieheltä  bussiliput (hiukkasta vajaa 17 E kpl  ) ja painelimme alakertaan odottamaan linja-autoa . Auto lähti minuutilleen oikeaan aikaan liikkeelle ja tiesimme , että viides pysähdys (joka olisi vasta yli kolmen tunnin päästä ) olisi meidän määränpäämme, joten varsin helppoa tuokin .

 Linja-auto pysytteli tuon n. 180 km matkan melkoisen hyvin aikataulussa . Alkumatkalla  bussi oli aina jonkin matkaa etuajassa, mutta otti aikataulua kiinni sitten seisakkiasemilla , Loppumatkasta alkoi satamaan ja menokin hidastui, joten Cebreiroon saavuimme n. 10 minuuttia aikataulusta jäljessä . Tosin ero olisi ollut isompikin jollei kuski olisi yrittänyt kuroa sitä kokoon ajelemmalla tuolla loppuosuuden mutkaisilla vuoristoteillä hullun lailla , niin, että totisesti epäilin jo konsanaan perillepääsyä , jollei muualle niin enkelikuoroon laulamaan ...

   Piedrafita do cebreirossa olimme hiukkasta vajaa puoli ysiltä , ilta alkoi pimetä eikä meillä ollut hajuakaan missä on o cebreiron alberque . Väsytti ja vilutti , flunssa oli päällä täysillä ja niska jumissa,  nälkäkin kurni suonissa . Kävelimme kylää tovin ympäriinsä ja sitten päädyimme samaan mihin muutkin bussista pois jääneet olivat päätyneet . Kävelimme bussipysäkin vieressä olevasta hostellin ovesta sisään neuvoa kysymään . Hostellissa oli työssä nuori mies , joka puhui kohtalaista Englantia , hän kertoi meille, että O Cebreiro on n . 4 kilsan päässä ylöspäin ja tasan tarkkaan sen alberque on tähän aikaan  täynnä, mutta heiltä voi vuokrata huoneen hintaan 40 e . Tuossa vaiheessa ehdotus houkutti ja passia vastaan saimmekin huoneen avaimen kouraamme . Huone sijaiti yläkerrassa , oli varsin karu hostelli huone , jossa oli käytävällä yhteissuihku/wc muiden asukkaitten kanssa . Huone olisi ollut muuten ihan ok, mutta se oli taatusti kylmempi kuin jääkaappimme kotona ja itselläni oli selvästi kuume nousussa :(

  No kämppä  oli nyt kunnossa, mutta nälkä vaivasti edelleen . Löysimme lähistöltä pienen auki olevan kaupan josta saimme ostetuksi banaania ja vettä (paljon muuta siellä ei myytykään ja banaanitkin olivat kivikovia ) , nuo auttoivat hieman asiaa, mutta ruokaakin varsin mieluusti olisimme syöneet .

 Huomasimme hostellissamme kyltin:   ravintola , jee sinne !!! Astuimme saliin jossa oli neljä muuta ruokailijaa lisäksemme ja jäimme epätietoisina seisoskelemaan lähelle keittiön ovea , kohta tuolta putkahtikin mies joka ei puhunut sanaakaan englantia , mutta muuten kyllä puhui ja paljon . Mies istutti meidät pöytään ja kutsui vaimonsakin paikalle . Tuossa nuo ihmiset seisoivat vieressämme ja puhuivat kuin Runeberg konsanaan , vielä kun olisimme vain tienneet mitä . Heikolla espanjalla yritimme selostaa, että haluamme syödä . Rouva luetteli ruokia siihen malliin , että jossakin vaiheessa tartuimme pastaan ja kinkkuun ja munaan ja jäimme odottelemaan mitä tuleman pitää ja tulihan sieltä ... Ensin pamahti pöytään iso satsi spagettia ja jonkinsortin kinkkukastiketta , jossa muutama munan palanenkin näytti kelluvan . Minä yritin syödä ja saada täydellisen tukossa olevan nokkani kanssa hengitettyä siinä samalla ja koville otti ! Vihdoin viimein saimme lautasemme niin säällisen tyhjiksi, että kehtasimme asettaa aterimet klo viiden asentoon ja huokaista helpotuksesta ...   Juu , aivan liian aikaisin ... Seuraavaksi pöytään kannettiin paistettua munaa ja ranskalaisia sisältävä vati ja sen jälkeen mantelitorttua ja sen jälkeen maitokahvit ...

  Tuossa vaiheessa hihkaisin:  - lasku kiitos ! Rouva tuijotteli meitä hämmästyneenä ja selitteli taas jotakin korkealta ja kovaa . Viimein hän hoki passia ja pötki alakertaan . Jäimme hämmentyneinä seuraamaan mitäköhän nyt seuraa ... Hetken päästä hän pörhälsi takaisin , iski passit kouraamme ja sanoi 83 e ... Ei ihmeessä !!! Niin paljon olen minäkin viettänyt Espanjassa aikaani, että tiedän , etteivät tuollaiset menuut siellä takuulla tuollaisia maksa . Rouva huomasi H Moilanen ilmeemme ja aloitti taas selostuksensa , paineli uudelleen alakertaan ja samaatietä takaisin ja hoki specialpriceä teille  vain 40 e ... Juu siinä kohdassa älysimme, että ruoka olis pitänyt maksaa vasta seuraavana aamuna samalla kuin hotelli huonekin ja lasku sisälsi siis myös huoneen hinnan, mutta siitä huolimatta oli kyllä kallein ja huonoin menuu josta koko matkan aikana "nautimme" , mutta virheistä oppii ... Älkää vain tehkö samaa mokaa perässä !!!!! :D

 Yö kului jotenkuten , flunssa oli täysillä päällä ja huone senkun viileni . Nukuin makuupussissa päälläni lakana ja viltti ja palelin kuin horkassa . Muutaman tunnin torkkujen jälkeen heräsimme klo 7 aamulla , hipsimme alakertaan ja kun ketään ei näkynyt missään painelimme ovesta ulos ja pähkäilemään millä pääsisimme o cebreiroon ja missä se on ... päädyimme taksiin , mutta mistä sellainen . Hetkisen päästä bongasimme huoltsikan josta apua kysymään , eivät muuten puhuneet sielläkään Englantia , joten apu jäi saamatta ... Huoltsikan pihalla oli työssä mies , jonka luokse paapersimme aneleva ilme kasvoilla ja sopertelimme säälittävästi taxi ja levitimme käsiämme ... Mies tuhahti ja heltyi , kaivoi kännykkänsä ja soitti jollekkin ... Ei vastausta , eleillä hän kertoi meille : - taxi nukkuu ... harkitsimme vasta epätoivoon vaipumista kun miehen puhelin soi ja kovan pölpötyksen jälkeen mies viittoi meille , että älyäisimme köpöttää kadun toiselle puolelle pysäköidyn , yksinäisen taxin viereen . Sinne asetuimme ja huutelimme sedälle kiitoksia kunnes nurkan takaa tuli takkiaan päälle naputellen uninen mies meille taksin ovia aukomaan . N iin alkoi seikkailumme ... 

 Mies vei meidät o Cebreiroon , josta alkoi ensimmäinen todellinen vaelluspäivämme . Maksoimme miehelle 8 euroa kyydistä + päälle kunnon tipit ja itse vaelluksesta kerron lisää heti kun ehdin , siihen asti : MOI :D