torstai, 26. syyskuu 2013

Etappi 2 Orisson-roncevalles

Heräsimme aamulla n. klo 6.30 ja aloitimme varusteiden pakkailun monen muun vaeltajan muassa. meidän huoneessa olleista n. kymmenestä ihmisestä olivat jo kaikki hereillä. käärimme hienotunteisesti makuupusseja taskulampun valossa ja puhuimme  kuiskailemalla .Katselin tätä touhua jonkun aikaa ja lähimpänä valokatkaisijaa kun olin rohkaistuin kysymään, - voisinko sytyttää valot? Sain aasialaiselta mieheltä vastauksen - ilman muuta, ja kommentti helpotti huomattavasti rinkan pakkausta:D Siirryimme Orissonin majatalon "saliin" aamiaiselle josta päälimmäisenä mieleen jäi hämmennys kahviastiasta, joka olisi meillä suomessa ollut puurokulho. Jokainen ruokailija sai siis puurokulhon käteensä ja siihen käskettiin hakemaan joko kahvia tai teetä ja näin toimimme mekin. Lisäksi aamiaisella saimme patonkia, voita ja marmelaadia, sekä tuoremehua, joka tuntui olevan aika tyypillinen aamupala monessa paikassa.

camino%202%20181-normal.jpg

 Kun kirjottauduimme sisään majataloon meille kerrottiin, että heiltä kannattaa ostaa eväät mukaan seuraavan päivän etapille, koska ennen roncesvallesia (19 kilometriä) ei välissä ole ainoatakaan kahvilaa ja näin teimme. Saimme neljällä eurolla per plätty mahtavan kokoiset bocadillot eväiksi ja hyviltä maistuivat:D

   Aamuhämärässä ruokailun päälle aloittelimme sitten vaelluksen ja tämän päivän kävely hyvin nukutun yön jälkeen tuntui aika leppoisalta kunhan ensin sai alkukankeuden karistetuksi pois kropasta. 

 Vuorilla oli upeaa! Noita maisemia ja tuota ihmeellistä fiilistä en unohda ikinä! Suuret hanhikorppikotkat kaartelivat vuorten ympärillä, kaikkialla oli hiljaista ja nouseva aurinko värjäsi taivasta upeisiin värisävyihin. Oli uskomattoman hienoa olla tuolla, kävelemässä reittiä, jota pyhiinvaeltajat olivat kävelleet jo tuhannen vuoden ajan. Luonto ympärillä on aivan tolkuttoman kaunis, hevosia oli irrallaan syömässä ruohoa tienvarsilla, jotenkin sitä tunsi vain suurta kiitollisuutta siitä, että oli tuolla ja jaksoi kävellä ja aistia tuota ihanuutta ympärillä.

camino%202%20200-normal.jpg

camino%202%20216-normal.jpg

camino%202%20215-normal.jpg

camino%202%20271-normal.jpg

camino%202%20273-normal.jpg

  Hieman ennen Ranskan ja Espanjan rajaa kohdassa jossa camino kulki maantien laitaa oli miellyttävä yllätys. Ranskalainen mies oli pystyttänyt tien varteen "autokojun", josta sai vaikka mitä ihanuuksia varsin kohtuulliseen hintaan. Kuumaa kaakaota, kahvia, itse tehtyä maalaisjuustoa, keitettyjä munia, banaaneja... Voi ihanuus!!!

camino%202%20340-normal.jpg

 Kuuman kaakaon voimin jaksoinkin taasen kiputella eteenpäin vain muutamia pieniä taukoja pitäen huipulle asti. Kuullostaa varsin vaivattomalle, mutta totuus ei ole ihan tämä. Omalle kunnolleni ja pumpulleni ja kiloilleni ylitys oli RANKKA. Vauhtini oli hyyyyyyyvin rauhallinen, mutta jälkikäteen ajatellen ennakkoon lukemani perusteella odotin pahempaa! Reittiä pystyy siis kulkemaan, mikäli ei liikoja kiiruhda myös tallainen ylipainoinen keski-ikäinen nainen joka ei harrasta liikuntaa lainkaan ja jolla vielä on ongelmia sydämensä kanssa, eli suosittelen lämpimästi!!

  Sivutimme rajan niin, että emme edes tajunneet siinä olleen rajan vaikka paikalla muutaman valokuvan napsimmekin ennen kuin vasta reissun jälkeen jostakin kuvasta hokasimme, että tossahan se oli..:D

camino%202%20407-normal.jpg

  Ylhällä huipulla viimein! Edessä 4,5 kilometriä (muistaakseni) silkkaa alamäkeä Roncesvallesiin, jossa yöpaikka (toivottavasti) seuraavaksi yöksi. Olin etukäteen lukenut, että mäki on vaarallisen jyrkkä, mutta nyt sääolosuhteet olivat loistavat, joten ei tuo nyt niinkään "vaarallinen" ollut mielestäni, mutta jaloille otti ja lujasti!!!! Monta kilometriä silkkaa, melkoisen jyrkkää alamäkeä ottaa jalkojen päälle ihan vaan ja paljon!!! Olin välillä niin poikki, että funtsin hyppääväni metsikköön nukkumaan seuraavaksiyöksi, mutta yhdessä tuollaisessa hetkessä törmäsinkin sitten ensimmäisiin "camino enkeleihin". Varjoissassa kohdassa erään kannon päällä istui nuorehko pariskunta, jonka naispuolinen jäsen oli aika heikkokuntoisen näköinen, olin juuri ohittamassa heitä, kun mies pysäytti minut ja kysyi haluaisinko heidän itse tekemänsä makeisen josta saa voimaa. Vastasin haluavani ja sain heiltä ison, suklaapäällysteisen herkun, jossa oli sisällä erilaisia paloiteltuja hedelmiä jonkin hyvän taikinan seassa ja tuosta todellakin sai uutta potkua jaksaa eteenpäin. Aina kun reitin varrella oli jokin sopiva puu hyvässä paikassa pysähdyin ja nojasin selkääni puuhun, jolla sain jalkoja hieman vähemmän kramppaaviksi. Katja, jonka kunto on aivan toista kuin omani oli alhalla paljon minua ennen ja odotteli tuolla sitten minua. Kävelimme viimeiset puoli kilsaa yhdessä roncesvallesin alberguehen, josta onnistuimme saamaan uudelta puolelta varsin hyvän neljän hengen "looshin", upeaa!!! 

camino%202%20422-normal.jpg

 

 

perjantai, 20. syyskuu 2013

St Jean Pied de Port-Orisson`n majatalo... Etappi 1

St jean pied de port on ihastuttava pikku kaupunki pyreneiden juurella ja samalla pyhiinvaelluksen aloituspiste. Hintatasoltaan kaupunki oli varsin kalliin oloinen ja aika lailla turistien kansoittama, mutta miljöö oli postikorttimaisen kaunis. Käväisimme SJPDP:ssä kaupassa täydentämässä neste varastojamme ja hakemassa hieman evästä jonka jälkeen aloittelimme ( 200 metriä merenpinnasta) kapuamisen kohti Orissonin majataloa (800m), josta olimme varanneet ensimmäisen yön majoituksen hintaan 32 eukkaa (noin), tuo hinta sisälsi majoituksen, suihkun (poletilla viisi minuuttia max.), kolmen ruokalajin illallisen viineineen ja aamiaisen, joten ei ihan mahoton...

camino%202%20031-normal.jpg

camino%202%20020-normal.jpg

  Olin edeltävänä vuorokautena nukkunut huonosti n. neljä tuntia ja nälkäkin hieman kurni suolissa, joten ensimmäisestä päivästä tuli RANKKA! Jalat olivat kuin lyijypuntit ja keuhkot eivät tuntuneen tuottavan tarpeeksi happea, sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja hiki virtasi, vaan eteenpäin menin:D  Nestettä tuli nautittua aivan törkeästi liian vähän ja se kostautui massiivisena päänsärkynä. 

 Ensimmäisen kilometrin jälkeen ei  käväissyt mielessäkään, että heittäisin hanskat tiskiin vaikka kuntoni on mitä on ja 20 kiloa kevyempänäkin olisin edelleen normaalipainoinen...(Ensimmäisen kilometrin aikana käväisi kyllä useammankin kerran mielessä...:) Aurinko porotti armottomasta ja ennen kropan tottumista ylämäki kävelyyn sai pää kertoa jaloille useaan otteeseen: - Jaksakaa nyt vaan, tästä kehkeytyy oikeasti upea matka...:)

  ...Ja kun kroppa turtui matkantekoon muuttui mielikin. Voi noita maisemia, voi tuota hiljaisuutta. Oli ihanaa tajuta, että taas mennään!!!

camino%202%20078-normal.jpg

camino%202%20101-normal.jpg

  Viimeisen kilometrin Orissoniin jaksoin juuri ja juuri, mutta sisäänkirjautumisen ja suihkun (ja kylmän oluen) jälkeen elämä hymyili täysillä. Majatalo sijaitsee upealla paikalla, pyhiinvaeltajien yhteinen illallinen oli ok ja meidän pöydässä ruokailijat aivan supereita. Pöytäseurueessamme oli henkilöitä Kuubasta, Kanadasta ja Espanjasta, me Katjan kanssa edustimme Suomea. Juttu ja nauru raikasi, matka kaikkine upeine kokemuksineen oli vasta edessä, mikäs sen mukavampaa!

camino%202%20169-normal.jpg

sunnuntai, 15. syyskuu 2013

Taas mentiin...

Aloitimme 31.8-13 Turusta laivalla matkan kohti Tukholmaa  josta jatkoimme suoraan viikkarin terminaalista linja-autolla Nyköpingin bussiasemalle, josta pienen odottelun jälkeen jatkoimme lentokenttä bussilla matkaa Skavstan lentokentälle. Yövyimme lentokenttähotellissa, joka sijaitsee aivan kentän kupeessa ja aamulla varhain syötyämme aamiaisen jatkoimmekin jo matkaa kohti Ranskan Biarritzia.

Olimme sopineet etukäteen kyydityksestä  Biarritzin lentoasemalta paikallisen kuljetusfirman kanssa St Jean pied de Portiin jossa on vaelluksen aloituspiste ja homma sujui kuin tanssi. Aivan luvatulla kellon lyömällä saapui auto noutamaan kentältä yhteensä kymmentä vaeltajaa. Kuljettaja puhui hyvää Englantia ja opasti meidät perillä pyhiinvaeltajien toimistoon, jossa kävimme "ilmoittautumassa" reitille. Kuljetus maksoi 17 euroa per pää, joten hintakaan ei päätä huimannut.

Pyhiinvaeltajien toimistolla saimme ensimmäiset leimat vuoden -11 passeihimme (joissa oli vielä tyhjiä sivuja, joten emme tilanneet uusia) ja nipun karttoja ja opasteita super mukavalta mieheltä, joka kertoi itsekin vaeltaneensa vuonna 2011 koko reitin aina Finisterreen asti.

 Jean pied de portista kaappasin vielä retkeilytarvikkeita myyvästä kaupasta vaellussauvan hintaan 9 euroa mukaan ja niin matka alkoi...

 Vaellus-13%20008-normal.jpg

 

torstai, 16. toukokuu 2013

Maarian kivikauden polulla

Kävimme "harjoitusmielessä"  katsastamassa Maarian luontopolun ja samalla tuon kuulun sillan, joka" ei johda mihinkään". Silta johti luontopolun aloituspisteeseen ja itse lenkki oli ihan mukava kuljettava.

 Maalla%20046-normal.jpg

 Reitin varrelta löytyi kunnon kivikkoa kuljettavaksi, pieni pätkä reitistä oli pitkospuita, jotka olivat melkoisen huonossa kunnossa, mutta maastossa näkyi sen näköistä puuta, että eiköhän nuo pian uusittane... 

 Maalla%20080-normal.jpg

 Maalla%20082-normal.jpg

  Reitti oli hyvin merkitty maastoon, joten eksymisvaaraa ei ollut. Varsin vilkasta lentoliikennettä tuntui yläpuolella äänistä päätellen olevan. Pikku lenkkinä tämä oli kaikintavoin ihan ok. Itselläni on ollut koko alkutalven vaivaa kantapään kanssa, ja etukäteen hieman funtsin miten tuo mahtanee reagoida vaelluskenkiin, mutta tämän lenkin jäljiltä ei kummempaa kolotusta kuulunut, joten hyvinhän se reagoi:D 

perjantai, 19. huhtikuu 2013

... Matka jatkuu

Camino koukuttaa!! Paljon on tapahtunut viime pyhiinvaellusmatkan jälkeen, niin kuin aina elämässä on tapana tapahtua. Uusi vaellus on toteutumassa niin, että syyskuun alussa olisi tarkoitus aloittaa Ranskasta st jean pied de port`ista matka ja jatkaa sitä toista sataa kilometriä eteenpäin jonnekin sinne Espanjan puolelle. Ihan tarkkaa "hahmotusta" reittiin ei vielä itselläni ole, mutta siitä lisää, kun homma tästä vähän selkeytyy:D

 Viimeksihän vaelsimme matkan loppuosan, eli O cebreirosta - santiagoon, nyt aloitamme reitin alkupäästä. Elämässä ei koskaan kannattane tehdä liikaa suunnitelmia, mutta jos luoja suo ja terveyttä piisaa haluaisin vaeltaa koko reitin juurikin näin pätkissä:D

  Kokoonpano reissulle on sama vanha: Minä ja Katja.  Kesän kuluessa kohotellaan tuttuun tapaan kuntoa ja vaellellaan suomessa pieniä, lähi reittejä. 

  Tästä se taas alkaa, jippii!!! :D

      Terveisin TaRi ja Katja